Historia

Liukkosten sukuseura täytti 20 vuotta vuonna 2019. Matti K. Liukkonen kävi läpi seuran vaiheita puhuessaan Liukkosten sukukokouksessa Kotkassa 16.6.2019

Liukkosten sukuseura 20 vuotta

Arvoisat kuulijat!

Olin vielä vuoden 2000 syksyllä onnellisen tietämätön Liukkosten vastaperustetusta sukuseurasta, kun Seppo Puntanen saapui eräänä päivänä työhuoneeseeni. Seppo kertoi seikkaperäisesti, miten sukuseura oli saanut alkunsa, myi minulle uunituoreen sukukirjan ja kysyi voisinko ryhtyä seuraavana kesänä järjestettävän sukujuhlan juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi. Juhlatoimikunta on seuran keskeinen elin, joka vastaa sukujuhlien järjestelyistä.

Ehdotus oli yllättävä. Olin virkani puolesta ollut järjestämässä paljon monenlaisia juhlia, mutta sukujuhlista minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta. Olin useasti ajatellut, että menneistä sukulaisista olisi mukavaa saada edes jonkinlaista tietoa, joten suostuin lyhyen harkinnan jälkeen. Onneksi seuran sihteeriksi oli jo värvätty Herttuaisen Sari, osaava ja tarmokas nuori, joka valisti minua lisää seuran toiminnasta. Pian tapasin myös puheenjohtaja Kalevi Liukkosen sekä Sepon "kollegan" eli toisen varapuheenjohtajan, Jouko Liukkosen ja muut hallituksen jäsenet.

Ensimmäinen valtakunnallinen sukujuhla järjestettiin kaksipäiväisenä Paukkulassa Suomen Nuoriso-opiston tiloissa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 2001. Subjektiivisena mielipiteenäni on, että juhla ja sen yhteydessä pidetty sukukokous sekä kiertoajelu onnistuivat suunnitelmien mukaisesti. Yleisöä oli runsaat 100 henkeä ja tunnelma innostunut. Sukututkijamme Mikko Strang jakoi jäyhään tapaansa tietoa toisen sukukirjan toimittamisesta. Lauantai-illaksi järjestetty pihatapahtuma keräsi joitakin kymmeniä lettujen ja makkaroiden syöntiin sekä ilojuomien maisteluun. Oma uraputkeni jatkui, kun Seppo juoni minut tilalleen varapuheenjohtajaksi.

Seuraavakin sukujuhla ja -kokous päätettiin pitää kaksipäiväisenä Mikkelissä Paukkulan tiloissa kesällä 2003. Edellisestä juhlasta oli käytössä jo jonkinlainen sapluuna, mikä helpotti suunnittelua. Esimerkiksi lauantai-iltapäivän linja-autoretki oli ensimmäisellä kerralla suuntautunut kolmen bussin voimin Otavan Maatalousoppilaitoksen pihalle. Nyt päätettiin tutustuttaa väki kaupungin museoihin, kuten Jalkaväkimuseoon, Päämajaan ja Viestikeskus Lokkiin. Yleisömäärä jäi edellistä pienemmäksi ja lauantai-illan pihatapahtuma kuivui melkein olemattomiin. Sen vuoksi syntyikin epävirallisissa keskusteluissa ajatus kokeilla tapahtumaa yksipäiväisenä jossakin lähialueen kunnassa. Vuosikokouksessa puheenjohtaja Kalevi ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä tehtävään ja ehdotti vuolaasti kehuen minua uudeksi puheenjohtajaksi. Esitys sai runsaasti kannatusta ja suostuin valintaan. Varapuheenjohtajana jatkoi Jouko ja toiseksi valittiin Keijo Liukkonen. Sarille tuli sihteerin homman lisäksi rahastonhoito. Kokouksessa tuli esille myös seuraava kokous, jolloin Anni Piispanen Hirvensalmelta esitti paikaksi Hirvensalmea. Kokous hyväksyi esityksen ja antoi sen evästyksenä hallitukselle, kuten myös ajatuksen yksipäiväisyydestä.

Hirvensalmi 2005

Hirvensalmella juhlapaikaksi valittiin vanhan Kissakosken voimalaitoksen tiloissa toimiva ravintola, joka osoittautui kelpo paikaksi, paitsi huonojalkaisille, koska sinne piti kiivetä jyrkkiä rappusia pitkin. Hirvensalmi on vahva Liukkos-pitäjä, joten asetimme yleisötavoitteeksi 150 henkeä. Julkisten kulkuneuvojen puute haittasi jonkin verran. Kirkolle kulki linja-auto aamulla Mikkelistä ja illalla takaisin. Yleisöä oli 151 henkeä, joten tavoite ylittyi niukasti. Ensimmäinen ohjelmanumero oli hartaushetki Hirvensalmen kirkossa, jonka toimitti pastori Markku Liukkonen, nykyinen Haukivuoren kappalainen. Markku oli samalla asialla myöhemminkin. Sari osallistui enenevässä määrin Mikon kanssa sukututkimukseen, joten hän halusi luopua sihteerin tehtävistä. Sukukokouksessa puheenjohtajisto säilyi ennallaan ja sihteeriksi valittiin Ville Liukkonen.

Pieksämäki Selänpää 2007

Neljäs sukujuhla järjestettiin ns. Virmasniemen sukuhaaran sydänalueella Häkkilän talossa. Talossa oli aikoinaan toiminut kestikievari, ja paikallisille se oli erittäin tuttu talo. Omistaja ei ollut enää Liukkonen, mutta seura sai sen silti käyttöönsä. Varsinainen juhlatila oli entisessä navetassa, joka oli kunnostettu hienoksi. Juhla onnistui hyvin, vaikka yleisömäärästä johtuen tila osoittautui hieman ahtaaksi, sillä osanottajia oli 183, mikä on edelleenkin juhlien ennätys. Juhlan kohokohta oli kun Mikon ja Sarin toimittama toinen sukukirja Suur-Savon Liukkosia II jaettiin paikalla oleville ennakkotilaajille. Kirjan taitto on Sirkku Liukkosen käsialaa. Tilaisuudessa oli myös Eevu Honkalan taidenäyttely, jossa hän pienimuotoisesti esitteli tuotantoaan. Kokouksessa valittiin muuten samat toimihenkilöt, paitsi toiseksi varapuheenjohtajaksi tuli Eevu Honkala Jouko Liukkosen tilalle, joka perhesyistä vetäytyi tehtävästä. Kokouksessa tehtiin päätös loppuunmyydyn ensimmäisen sukukirjan uusintapainoksesta, jota oli mahdollisuus täydentää uusilla tiedoilla. Aivan ilman kritiikkiä ei juhla mennyt. Mukana oli lapsia, jotka luulivat näkevänsä kotieläimiä. Eläimet oli viety "turvaan", mikä aiheutti pettymystä. Osittain väenpaljouden vuoksi juhla venyi jonkin verran, joten päivästä tuli monille myös matkat huomioiden pitkä, eivätkä he jääneet enää illan pihatapahtumaan. Kalevi Liukkonen Ruokolahdelta esitti Kari Liukkosen (Imatra) ja Jarmo Piispasen (Ylämaa) tukemana seuraavaksi juhlapaikaksi Ruokolahtea.

Ruokolahti 2009

Hallitus tutki aikansa "leijonapitäjää", ja kun sieltä löytyi sopiva juhlapaikka eli Jaakkiman kristillinen opisto, päätettiin ottaa se juhlapaikaksi. Päävastuun järjestelyistä kantoivat Kari, Eevu, Jarmo ja Kalevi. Ohjelmatoimikunnan nuorin jäsen Heikki Liukkonen Juvalta olisi halunnut saada tapahtuman Imatralle, mutta koska päätös oli hänelle kielteinen, hän jätti koko sukuseuran. Sinällään juhla oli erinomainen. Tilat ja tarjoilut toimivat. Dramatiikkaa toi Eevun viesti entiseltä varapuheenjohtajalta, Jouko Liukkoselta. Viestissään hän varoitti, että "Liukkosen Matin on syytä varata hyvät asianajajat, jos hän vie sääntömuutokset kokoukseen". Kysymys oli seuran sääntöjen muuttamisesta siten, että esimerkiksi talouden hoitamisessa olisi voitu käyttää seuran ulkopuolisia tahoja. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä myös muita pieniä muutoksia. Asia hyväksyttiin jo kevättalvella Mikkelissä pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa. Vedin asian esityslistalta, koska en halunnut rettelöintiä. Sari oli hyvissä ajoin sanonut jättävänsä rahastonhoitajan tehtävät ja koska kokouksessa ei löytynyt tilalle vapaaehtoista, otin lähes välittömästi kokouksen jälkeen yhteyttä mikkeliläisiin tilitoimistoihin ja valitsin niistä yhden Liukkosten sukuseuran toimistoksi. Tulevien rahastonhoitajien työstä poistui suuri osa. Eevu ilmoitti vetäytyvänsä henkilökohtaisten syiden vuoksi hallituksesta. Hänen tilalleen varapuheenjohtajaksi valittiin Kari Liukkonen.

Mikkeli Otava 2011

Hallituksessa oli jo Ruokolahden juhlaa suunniteltaessa keskusteltu seuraavan juhlan järjestämisestä Otavassa, jossa jo 1500- luvulla asui Liukkosia. Nimekkäin heistä oli nimismies Matti Liukkonen, jonka sinetistä on tehty sukuseuran logo. Asia päätettiin seuraavana syksynä, jolloin juhlapaikaksi varmentui Otavan maatalousoppilaitoksen tilat. Saimme hallituksessa koottua kohtuullisen hyvän ohjelman, väkeä oli nippa nappa 100 henkeä ja Virmasniemen Liukkosia ilahdutettiin Suur-Savon Liukkosia lll - kirjalla. Sari oli uurastanut nopeasti kirjan valmiiksi, ja Sirkku oli jälleen taittajana. Ohjelman läpivieminen kohtasi meille suhteellisen harvinaisen luonnonvoiman. Helteen. Markun pitämä hartaushetki Otavan hylätyssä kyläkirkossa oli monille sykähdyttävä ja mieleenpainuva tapahtuma, jota helle ei vielä haitannut. Sen sijaan opiston liikuntasali, jossa muu ohjelma toteutettiin, oli kuin pätsi. Esimerkkinä voi kertoa juhlapuheesta sen, että puhuja oli nimekäs, puhe oli hyvä mutta 1,5 tuntia liian pitkä. Puheen loputtua 80% yleisöstä oli poistunut, käyttänyt 90 litran saavillisen kertakäyttömukeja ja juonut ainakin 100 litraa vettä. Eturivissä meitä pönötti kaksi: minä ja Keijo. Monille saattoi jäädä mieleen myös mandoliinilla soitettu musiikki. Kirkossa Pertti Ruotsalainen säesti sillä virret ja salissa hän esitti hyvin monenlaista musiikkia. Olin etukäteen ilmoittanut luopuvani puheenjohtajuudesta. Myös Ville ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä sihteerinä. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin neljä kautta varapuheenjohtajana ollut Keijo, minä lupauduin jatkamaan seurassa varapuheenjohtajana ja sihteerinä. Seuralle saatiin kahden vuoden tauon jälkeen myös rahastonhoitaja, kun Risto Ukkonen lupautui tehtävään. Uusi hallitukseen valittu juvalainen jäsen esitti seuraavaksi juhlapaikaksi Juvaa.

Juva 2013

Juva kiinnosti erityisesti kahdesta syystä. Juhla oli mahdollista järjestää uudistetussa Partalan kartanon navetassa, jonka juuret ovat 1550- luvulla perustetussa kuninkaankartanossa. Juva on myös vanha Liukkos-pitäjä. 1500-luvun veroluettelossa on ollut ainakin yksi veroa maksanut Liukkosen talo. Myös Virmasniemen Liukkosia on levinnyt sinne runsaasti. Yllätys oli, kun juhlaan osallistui vain kaksi Juvalla asuvaa Liukkosta. Kaikkiaan osallistujia oli vajaat 90. Juhlan ohjelma järjestettiin pääosin navetan kupeessa olevassa ladossa, jossa oli riittävästi tilaa ja kohtuulliset olosuhteet. Ruokailu, kahvitus ja sukuhaarojen kokoukset pidettiin navetan tiloissa. Nykyinen puheenjohtaja Jarmo piti kansantajuisen ja iskevän esitelmän "Mikä meitä liikuttaa? Liikunta hyvinvoinnin edistäjänä." Etenkin lasten lihominen on nykyisin suuri huolenaihe. Juhlaan tuotiin myös tervehdys Amerikasta, jonka toi Olli Lahtisen sukulainen Lee Kuha Welter. Leen isoäiti Ida Maria Liukkonen, joka oli kotoisin Mikkelistä matkusti vuonna 1914 matkustajalaiva Lucitanialla meren yli ja päätyi asumaan Minnesotan osavaltioon. Seuran toimihenkilöt pysyivät ennallaan. Hankasalmi oli suosikki seuraavaksi kokouspaikaksi.

Hankasalmi Lomakeskus Revontuli 2015

Hankasalmella palattiin kaksipäiväiseen sukujuhlaan. Lauantai oli urheilupäivä, jolloin järjestettiin ensimmäiset Liukkos-olympialaiset. Lajeina olivat golf, frisbee-golf, tikanheitto ja saappaanheitto eli Suomen suven suositut harrastukset. Myös sosiaalisella kanssakäymisellä oli osansa päivän ohjelmassa. Muistelut ja muut turinat kuuluvat asiaan sukujuhlissa. Revontuli oli mainio paikka järjestelyille. Jokaiselle tapahtumalle löytyi oma tila. Sunnuntain ohjelman kohokohdaksi nousi Jarmon juhlaesitelmä "Henkinen valmennus urheilussa (ja elämässä?)". Sen keskeinen sanoma oli, että urheilussa ja muussakin elämässä menestymiseen tarvitaan psykologisia taitoja, joita voidaan harjoitella. Toki myös Arja Woernerin Kalle Väänäsen runot upposivat savolaisenemmistöiseen yleisöön. Koska juhla oli Virmasniemen Liukkosten ydinalueella Virmasjärven rannalla, oli hyvä syy jättää pysyvä muisto paikalle. Jyväskyläläinen taitelija Erkki Liukkonen suunnitteli ja valoi pronssilaatan, jossa on kuviona ohrantähkä ja teksti VIRMASNIEMEN LIUKKONEN. Taiteilija itse kiinnitti sen Virmashuvilan seinään, jossa se on kaikkien nähtävissä.

Sukukokouksessa valittiin puheenjohtajaksi Erkki Liukkonen Puumalasta, varapuheenjohtajiksi Jarmo Liukkonen ja Kari Liukkonen. Sihteerin tehtäviä ryhtyi hoitamaan Olli Lahtinen Helsingistä ja rahastonhoitajana jatkoi Risto Ukkonen. Tärkein päätös oli neljännen sukukirjan toimittamisen aloittaminen. Yleisömäärä oli noin 100, mutta alueella liikkui paljon muitakin Liukkosia kuin virallisia osanottajia. Seuraavaksi juhlapaikaksi esitettiin Ristiinaa.

Ristiina Löydön kartano 2017

Ristiinalla on myös pitkä historia takanaan. Pietari Brahe nosti pitäjän yleiseen tietoisuuteen kehittämällä läänitystään ja rakentamalla sinne virkatalon, jonka muureista on osia vieläkin nähtävillä. Juhla oli jälleen kaksipäiväinen, joista lauantai liikuntapainotteinen. Löydön kartano on tunnettu juhlapaikka, joka sopi myös Liukkosille. Urheilulajeista ainoastaan golf piti pelata Mikkelin Annilassa, muut lajit voitiin suorittaa kartanon läheisyydessä. Ladossa oli illalla mahdollisuus kuunnella hanurimusiikkia ja tanssia. Nähtävästi väki oli päivän ohjelmasta väsynyt, koska vain sinnikkäimmät jaksoivat olla paikalla. Sunnuntai oli hyvin merkittävä päivä. Liukkoset siirtyivät Ollin johdatuksella DNA-aikaan. Viiden Liukkosen poskesta otettiin näyte, joka myöhemmin lähetettiin Yhdysvaltoihin tutkittavaksi. Uuden sukukirjan kokoamista mainostettiin, jota vielä juhlapuhuja Jouni Kakkonen ryyditti esitelmässään "Perimätiedosta eläväksi historiaksi - perheen ja suvun tarinan kokoaminen." Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jarmo Liukkonen ja sihteeriksi Pirjo Österberg Siuntiosta. Erkki ja Kari valittiin varapuheenjohtajiksi. Ristosta tuli edelleen rahastonhoitaja. Hallitus sai lukuisia ehdotuksia seuraavaksi juhlapaikaksi.

Olen yrittänyt tiivistetysti kertoa menneiden sukujuhlien tapahtumista, koska ne ovat näkyvin osa toimintaamme. Juhlan yhteydessä pidettävä sukukokous on korkein päättävä elin. Hallitus, johon on yleensä valittu noin 14 -18 henkilöä, panee toimeen kokouksen päätökset ja esittää kokoukselle mm. toimintasuunnitelman ja talousarvion. Kokouksia sillä on ollut 2 - 3 vuodessa ja se on nimennyt keskuudestaan jäseniä myös erilaisiin toimikuntiin. Mainitun ohjelmatoimikunnan lisäksi voi esimerkkeinä mainita kirjatoimikunnan ja työvaliokunnan. Työ hallituksessa on vastuullista ja usein haastavaa. Taloudesta ja tiedottamisesta on huolehdittava sekä etsittävä uusia toimintamuotoja. Etenkin sukukirjaprojektit vaativat jäsenistön jatkuvaa hoputtamista. Liukkoset ovat turhan vaatimattomia itsestään: "Mitä miusta nyt mihinkään kirjaan kirjottammaan?" Kotkassa kun ollaan, voi hyvin lainata Veikko Lavin laulua ja todeta:" Jokainen Liukkonen on sukukirjan arvoinen." Hallituksen kokouksissa aina ollut lupsakka ilmapiiri ja nauru herkässä, mikä on ominaista meille Liukkosille. Mutta niin pitääkin toimia. Äänestyksiä en muista ja sopuisasti asiat on aina saatu käsiteltyä.

Toivotan Liukkosten sukuseuralle onnellista tulevaisuutta. Se on hoitanut kunniakkaasti sukuseuralle kuuluvat tehtävät, joita ovat mm:" tehdä Liukkosten sukuseura tunnetuksi kaikille Liukkosille, koota tietoja sekä elävistä että kuolleista Liukkosista ja julkaista ne sukukirjoissa tai digitaalisesti sekä lujittaa Liukkosten yhteishenkeä järjestämällä sukujuhlia."

Kiitos, että jaksoitte kuunnella!